#20 Onni = koiranpentu

Niin sitä ihminen voi olla itselleen vieras, ettei tiedä olevansa koiranomistajaluonne!

Viime keväänä Jälkeläinen taas jälleen kerran alkoi perustella sitä, miksi olisi hienoa, jos meilläkin olisi koira. Minä ja Puoliso näimme asiassa edelleen aluksi vain vastuut, vaikeudet ja velvoitteet, rasitukset ja menetykset. Jostain syystä ajatteluni nyrjähti eräässä hetkessä kuitenkin postitiivisuuden puolelle ja sitten sitä tulikin lausuttua ne peruuttamattomat sanat eli mikä ja ettei. Niin meille sitten kummallisen helpoilla kuvioilla muutti kesän alussa pikkiriikkinen chihuahuaneiti, nimettäköön hänet tässä yhteydessä Koiraksi. Hän osoittautui aivan valloittavaksi yksilöksi.

Koiran omistaminen ei ole niin vaikeaa kuin mitä etukäteen pelkäsin. Kasvattaja on tehnyt ilmeisen loistavaa työtä ja Koira on hieno yksilö, koska koko kesä ei mennytkään erilaisia jätöksiä lattialta keräten tai koko yöt valvoen. Etukäteen ei voinut kuvitellakaan, miten ihania hetkiä Koiran ja koko perheen kesken on koettu. En vieläkään koe itseäni "koiraihmiseksi", mutta olen juuri tämän Koiran ihminen.






Miten nopeasti ne kuukaudet kuluvatkaan! Meidän Koira on nyt 5 kuukautta vanha. Taidot karttuvat ja väri muuttuu. Meille muuttaessa Koira painoi 1100 grammaa. Nyt koko on "muhkeat" 2050 grammaa. Luonne on yhtä viehättävä kuin aivan pentunakin. Häntä on helppo rakastaa.

En olisi koskaan uskonut, että vapaaehtoisesti ja iloisena seison kesäloma-aamuisin seitsemältä heittelemässä käpyä ympäri pihamaata. Tänään sunnuntaina heräsin niin pimeään elokuun aamuun, että piti näpätä pihavalot päälle, jotta pystyin näkemään tutkimusretkeilevän Koiran. Saas nähdä, millaisia seikkailuita kylmenevä syksy ja edessä oleva Koiran ensimmäinen talvi tuovat tullessaan.



Meidän Koira on arka autoilija, lenkkeilijä ja isojen koirien moikkailija. On kunnia saada tsempata häntä arkuuksiensa voittamisessa. Onhan meillä ihmisilläkin omamme. Koirasta ei kokonsa puolesta mitä luultavimmin tule seudun parasta metsästyskoiraa, mutta hänestä on kehkeytynyt aivan pistämätön siivouskoira. Jos vaikkapa sukka on unohtunut lattialle, Koira ei lopeta vuhvuttamista ennen kuin sukka on siististi omalla paikallaan.

Koiramme nauttii mistä tahansa puuhaamisesta perheensä kanssa, sylissä rapsuteltavana lököilystä, nukkumisesta, kävyn kanssa leikkimisestä, kastemadon raadon päällä piehtaroinnista, kuivahtaneiden etanoiden mässyttämisestä, kukkapenkkiin hyppäämisestä ja siellä tutkimisesta, juoksemisesta tuhatta ja sataa sekä mullan kiivaasta kaivamisesta. Lyhyesti sanottuna kaikista ihanista koiruuksista. Ja me nautimme hänen läsnäolostaan.


On kiehtovaa vaihtaa näkökulmaa uuden, pienen ystävän innoittamana.




Kommentit