#10 Uusi harrastus - bujo eli bullet journal

Nysväsin sitten itselleni omatekoisen kalenterin eli bullet journalin (= bujo). Jonkun tosi taitavan ihmisen tekemä bujo osui silmiini somevirran kuvassa alkukesästä. Koska olen se tyyppi, joka rentoutuu kirjoittamalla eri fonteilla ja järjestämällä puuvärit tarkasti väreittäin, oman kalenterin tekeminen alkoi vaikuttaa mukavalta ajankululta. Varoitus, että tämä postaus sisältää paljon tahimista.


Bullet journal on "keksitty" harrastukseksi muutama vuosi sitten New Yorkissa, ja some on pullollaan ihmisten omatekoisia, toinen toistaan upeampia ja kekseliäämpiä kalentereita. Kuten niin moneen muuhunkin asiaan, bujoiluunkin on ilmestynyt jonkinlaisia sääntöjä siitä, mitä kalenteriin kannattaa ja "kuuluu" laittaa, mutta minä kuljen taas tapani mukaan omia polkujani. Bullet journalin tekeminen kuulosti hyvältä siksikin, etten ole löytänyt mistään juuri sopivaa työkalenteria. Päätin bujoilla lomalla sellaisen. Oli mukava suunnitella, että mitä itselleni toimivassa työkalenterissa pitää olla. Etsin ulkonäköön vinkkejä somesta. Mm. Instragramista ja Pinterestistä löytyy valtavasti ohjeita ja esimerkkejä. Työkalenterin pitää mielestäni olla edes jonkin verran katu-uskottavan näköinen, mutta halusin sen kuitenkin näyttävän selvästi bullet journalilta eli itse käsin tehdyltä kun kerran sellaisen tekemiseen aloin.

Sitten alkoi tarvikkeiden pohdinta ja etsintä. Ensin selvitin, millaisilla kynillä kannattaa työskennellä. Netistä sain selville, että kannattaa suosia piirustukseenkin tarkoitettuja kuitukärkikyniä. Ostin kirjakaupasta pakkauksen, jossa oli mustia kyniä kooltaan 005-08. Samanlaisia kyniä myydään irtomyynnissä esim. Sinooperissa. Varmaan merkin kanssa voisi hifistellä, mutta ostin sellaisia, joita kotikaupungista sattui löytymään. Mielestäni kynien jälki on ihan hyvä. Haaleanvärisiä yliviivaustusseja ja puuvärejä käytetään yleisesti bujon värittämiseen, ja koristeteippejä voi laittaa sivuille. Ymmärtääkseni ero skräppäykseen on, ettei sisälle kiinnitetä mitään liian paksua. Bujo pysyy siististi vihkomaisena ja kiinni.

Seuraavaksi piti löytyä se kalenteri. Tarjolla on tyhjäsivuisia, viivasivuisia ja pistesivuisia vihkoja. Netissä varottivat, että joissain niissä paperi on niin ohutta, että kynän jälki näkyy nurjalle puolelle, ja niin kävikin kirjakaupasta ostamani vihkon kanssa. Tottakai myös tavallisen kopiopaperin kanssa. Itse asiassa halpa luonnosvihko toimii aika hyvin. Kuitukärkeä sen paperi ehkä kyllä kuluttaa, mutta jälki ei tule paperista läpi. Netissä bujon tosiharrastajat hehkuttavat Leuchtturm 1917 -vihkoja. No eihän niitä täällä meidän seuduilla edes myydä missään... Tampereen Akateemisessa kirjakaupassa sitten taas näiden vihkojen värivalikoima oli valtava. Jouduin sanomaan myyjälle, että tässä valinnassa menee nyt tovi, älä hätäänny.

 

Ostin turkoosin Leuchtturm 1917:n. Kolmella kympillä. Enkä sitten kuitenkaan uskaltanut ruveta tekemään siihen sitä työkalenteria, koska pieleen menneitä sivuja ei voi repiä irti. Ne kun ovat numeroituja. Ei muuta kuin suunnitelma b käyttöön. Löysin Tigeristä 8 eurolla ihan hyvän näköisen muistikirjan, jossa on viivalliset sivut sisällä. Ajattelin kaupassa, että joo tämä, ja tähän sitten tavallisesta kopiopaperista A5-kokoiset paperit rei'itettynä sisälle. Saa mennä sivu pieleen ja saa tehdä uusia, siisti tulee. Muuten oli hyvä ja helppo idea, mutta kun pääsin kotiin, tajusin että ostamani kansio tarvitsi rei'ittäjän, jossa oli kuusi reikää... Pienen ketutuksen maustaman tutkimuksen jälkeen selvisi, että niin ne lähes kaikki kunnolliset kalenterin kannet tarvitsevat. Eikä luonnollisestikaan tavallisissa, hyvissäkään kirjakaupoissa myydä kuin maksimissaan neljää reikää tekeviä rei'ittäjiä. Kiersin kaksi melko suurta kaupunkia etsimässä. Onnekseni löysin nettikaupoista kuuden reiän laitteita! Kauheaan hintaan. Onneksi yhdessä verkkokaupassa laite oli vähän halvempi.

Tänä vuonna sain syntymäpäivälahjaksi puolisolta kuuden reiän paperin rei'ittäjän.




Eikä siinä tietenkään vielä kaikki. Piti päättää, että a) leikkaanko A4-papereista saksilla puolikkaita vai b) ostanko kotiin paperileikkurin tekemään saman siistimmin ja nopeammin vai c) hankinko valmiita A5-papereita. Päätin valita c-vaihtoehdon, koska ajattelin, että se on helpoin ja halvin. Vaan eipä niitä valkoisia kopiointiin sopivia A5-papereita taas myyty missään missä käsitin poiketa etsimässä. Ja taas nettiin. Onneksi Pohjois-Karjalasta löytyi firma, josta sain tilattua papereita melko halvallakin jopa. Tässä kohtaa pikku työkalenteriprojektini alkoi tuntua jo pikkuisen hölmöläisen hommalta :).

Oikaisin tässä työkalenterissa bujoilun käsintekosääntöä sen verran, että teen käsin pohjia, jotka kopioin kopiokoneella. Niihin sitten kirjoitan sen mitä tarvitsee kirjoittaa, esim. päivän, viikon ja kuukauden. Kävi nimittäin aika nopeasti selväksi, ettei meikäläisen hermoilla piirretä samanlaisia laatikoita koviin moneen paperiin. Kotikopiokoneen kanssa ähistessäkin pohjien kopiointiin meni yllättävän paljon tunteja.

Yhtään en tiedä, oliko tässä työkalenteriprojektissa mitään järkeä ja toimiiko kalenteri edes hyvin käytössä. Aika näyttää. Ainakin teoriassa minulla on nyt itseni näköinen muistiinpanoväline, jossa on juuri tarpeelliset asiat eikä mitään turhaa. Bujon tekemiseen voi käyttää valtavan paljon enemmän mielikuvitusta ja luovuutta kuin kuvien työkalenteriini. Minullakin on toinen projekti, jossa bujoilen luovemmin ja värikkäämmin. Netistä saa tietysti myös tulostettua toisten joko käsin tai tietokoneella tekemiä valmiita sivuja erilaisiin kalenteritarkoituksiin, jos et löydä omaan tarkoitukseesi sopivaa paperikalenteria kauppojen hyllyiltä. Onko se sitten puolivälibujoilua :)? Viime viikolla luin netistä, että psykologi Ilona Rauhalakin rentoutuu tekemällä itse paperikalenterinsa. Nysvääjien unelmaharrastus :)?

Eläköön nysvääjät!



Kommentit

  1. Hei, sama harrastus, aloitin omani tammikuussa ja vannon Moleskinen nimeen...olen aikeissa tehdä tästä blogijuttua hyggeilyn yhteyteen, mutta en ihan juuri, linkitän tähän sitten jos sopii...

    VastaaPoista
  2. Tottakai sopii :). Moleskinet ovat vallanneet mm. Helsingin kirjakaupat tehokkaasti. Komeat värit niissäkin. Ostin bujoilun aloittaessani Suomalaisesta kirjakaupasta bujotarkoitukseen mainostetun muistikirjan. Pettymys oli suuri, kun kotona huomasin, miten selkeästi tussinjälki näkyi paperin läpi. Eli tarkkana muistikirjan valinnassa, ettei tarvitse harmitella.

    VastaaPoista
  3. Hitsi miten nätin näköisiä sivuja olet tehnyt <3 Kiva kuulla miten ihmiset ovat löytäneet bullet journalin pariin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kävin sinun blogissasi. Upeita kuvia ja hyvää tietoa tästä harrastuksesta!

      Poista

Lähetä kommentti