Onnellisuudesta sanottua

Onnellisuus...


Onnellisuutta on tutkittu paljon pitkän aikaa. En aio tehdä blogistani pistämätöntä tieteellistä tutkimusta aiheesta, enhän ole edes sen tieteenalan ihmisiä. Keräilen tänne sellaisia vastaantulleita tietoja onnellisuudesta, jotka pysäyttävät minut itseni miettimään aihetta.

Haluan ensimmäiseksi esitellä erään kirjan, joka teki minuun suuren vaikutuksen, vaikka onkin jonkinlainen Ei Liian Hömppä Self Help -kirja (helitelmäluokituksen mukaan). Luin jokin aika sitten yhdysvaltalaisen Gretchen Rubinin kirjan Onnellisuusprojekti (Nemo 2015). Kirjan idea on, että kirjoittaja otti vuoden ajan joka kuukausi muutaman oletuksensa mukaan omaa onnellisuuttaan lisäävän asian elämäänsä. Tarkoitus oli myös jatkaa kerran mukaan otettujen asioiden pitämistä mukana elämässä käyttöönottokuukauden jälkeenkin. Esim. tammikuussa Rubinilla oli aiheena vireys, helmikuussa parisuhde, maaliskuussa työ jne. Näissä aiheissa Rubin pyrki korjaamaan jotain, mikä oli rempallaan tai unohtunut kokonaan arjen tuoksinassa. Esim. tammikuussa hänen projektiinsa kuuluvan vireyden parantaminen tarkoitti nukkumaan menoa aiemmin, liikunnan lisäämistä, turhien tavaroiden siivoamista pois nurkista, jonkin roikkumaan jääneen homman tekemistä, yleensäkin aktiivisempaa olemista. Aivan tavallisia ja konkreettisia asioita siis.

Kirja sattui kirjastossa eteeni sellaiseen aikaan, jolloin oma "onnellisuuspitoisuuteni" oli hetkellisesti huonompi kuin yleensä. Tämän Rubinin kirjan avulla sain puhtia alkaa taas kerran miettiä, miten voisin itse tehdä jotain toisin. Selvästi olin joidenkin korjausliikkeiden tarpeessa. Kirjan lukeminen oli vain alkusysäys monelle asialle, joista tässä blogissa kerron, mutta se sai minut huomaamaan, ymmärtämään ja toimimaan. Kirjan lukeminen oli alkusysäys muutaman tärkeän valinnan tekemiselle, monen muun tekstin lukemiselle ja vaikkapa tämän blogin perustamiseen. Rubinin Onnellisuusprojekti ei ole mitenkään kaunokirjallinen helmi, eikä se paranna elämässäsi kaikkea taikaiskusta, mutta jos self help -kirjojen lukeminen tuntuu sinusta vähänkin hyvältä ajatukselta elämäntilanteessasi, älä jätä tätä Rubinin kirjaa huomioimatta. Psykoterapeuttipiireistäkin kuuluu, että jos tämän tyylisestä kirjallisuudesta on sinulle hyötyä, anna mennä vaan, kunhan olet tarkkana, ketä alat uskoa. Minulle tärkeä asia on aina tarkastaa, että horiseeko kirjoittaja puutaheinää elämänohjeiksi vai onko ajatelmilla ja väitteillä jotain tieteellistäkin pohjaa. Ihan ketä tahansa ei kannata lähteä uskomaan. Lue niitä, jos ajatus tuntuu hyvältä ja poimi asioita, jotka auttavat juuri sinua. Maalaisjärki mukaan self helpejä lukiessa siis.

"Onnellisuus ei aina saa oloa iloiseksi." Gretchen Rubin


Asia on tullut vastaan muissakin lähteissä, mutta tuossa Rubinin kirjassakin (s. 20) kerrotaan, että nykytutkimuksen mukaan yksilön onnellisuus on kiinni puoliksi geeneistä. Sen lisäksi 10 - 20 % yksilön onnellisuudesta määräytyy ns. elämäntilanteen mukaan. Tähän lasketaan (Rubinin mukaan) kuuluvaksi ikä, sukupuoli, kulttuurinen tausta, siviilisääty, tulot, terveys, ammatti ja uskonnolliset kytkökset. Loppu eli matikkapääni mukaan 30 - 40% on seurausta siitä, miten ihminen ajattelee ja toimii. Onnellisuus ei ole sama asia kuin olla iloinen, ja onnellisuus on varmastikin eri ihmisillä eri asioihin painottuvaa ja vaihteleekin varmasti päivittäin ja päivän mittaan.


Meillä Suomessa on juuri kesäkuun 2017 lopulla julkistettu Alma Median 3600 haastattelun perusteella tutkimustulos, jonka mukaan myös asuinpaikka ratkaisee. Kuulemma koko Suomea tarkastellen Satakunnassa on tällä hetkellä eniten itsensä onnelliseksi tuntevia ihmisiä. Saman tutkimuksen mukaan 85% suomalaisista kokee olevansa onnellinen yleensä tai melko usein. Mahtavaa! Ja eiköhän siihen onnellisten kerhoon enemmänkin jäseniä mahdu. Suunta sinne siis.

"On harjoitettava sitä, mikä tuottaa onnellisuutta, sillä jos meillä on onnellisuus, meillä on kaikki, mutta jos se puuttuu, teemme kaikkemme sen saavuttaaksemme." Epikuros
Ihminen itse tietää, milloin on onnellinen ja milloin ei. Hyvä uutinen on siis, että moneen asiaan pystyy itse vaikuttamaan, jos ei koe itseään onnelliseksi ja haluaa sellainen suuremmassa määrin olla. Suositeltuja vaikutustapojahan minulla on tarkoitus jatkossa testailla ja pohtia tässä blogissa.

Eilen koin herättävän sattuman asiaan liittyen. Satuin eilen piipahtamaan Facebookissa juuri kun siellä seuraamani Gretchen Rubin lähetti livelähetystä jutellen uudemmasta kirjastaan. Oli mahdollisuus kommentoida tai kysyä kirjoittamalla! No siis tietenkään en noin hämmentävästi itselleni uudella mahdollisuudella yllätettynä rohjennut mitään kirjoittaa. Sellainenhan vaatii useamman altistuksen ennenkuin meikäläisen rohkeus moiseen toimintaan jostain kolostaan löytyy. Mutta ei siis tarvitse nykypäivänä enää lähteä rapakon taakse kirjamessuille tavatakseen yhdysvaltalaisen kirjailijan. Olisipa hienoa, jos tuollainen osallistuminen yleistyisi kirjailijoiden keskuudessa. Suomalaistenkin kirjailijoiden. Siinä sitä istuisi jonain iltana kotona koneen ääressä turisemassa Finlandia-voittajan kanssa hänenkin mielestään mieleenpainuvan yleviä ja syvällisiä (niin varmaan juu :D ).




Kommentit